Koronavirus jyllää ja ravitsemistoimijoiden ahdinko kasvaa

Koronavirus rantautui Suomeen. Valtioneuvosto käynnisti rajoittamistoimenpiteitä alkaen suosituksista päättyen poikkeustilan asettamiseen ja väliaikaisiin lakimuutoksiin. Ihmiset reagoivat välittömästi ja erityisesti pk-yrittäjiltä alkoi kuulua viestiä taloudellisesta ahdingosta. Yrittäjäperhettä lähellä elävänä, en minäkään välttynyt unettomilta öiltä – miten laajalti koronavirus tuleekaan mahdollisesti muuttamaan elämäämme?

Aloin vahvasti viestimään paikallisten yrittäjien tukemiseksi. Samalla aloitin myös poliittisen vaikuttamisrumban alueen kansanedustajiin. Yhteistyö yli puoluerajojen on aina toiminut meillä hyvin, joten tässäkin tilanteessa kansanedustajat ottivat mielellään vastaan kaiken tiedon kentältä – huolimatta puoluejäsenyydestä. Vahvoin viestini oli, että niille toimialoille, johon valtio asettaa elinkeinotoiminnan harjoittamiseen rajoittamispakotteita, pitäisi etukädessä kohdentaa taloudellisia tukimuotoja.

13.3.2020 Aluehallintovirastot antoivat määräyksen yli 500 hengen yleisötilaisuuksien kieltämiseksi. Aluehallintovirastot antoivat 17.3.2020 määräyksen yli 10 hengen yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien kieltämiseksi.

Olen lähes 10 vuotta ollut enemmän tai vähemmän mukana yökerhotoiminnan pyörittämisessä. Valtioneuvoston suositusten ja Aluehallintoviraston määräysten myötä keskusteluun nousikin, että saavatko ravintolat tai baarit olla enää auki? Samaan aikaan kun mietittiin, että mitä linjaukset tarkoittavat konkreettisesti ravintola-alalla, alkoivat paikallismediat tutkia miten erityisesti yökerhot toimivat poikkeustilanteessa: sulkevatko he ovensa vai toivottavatko edelleen asiakkaat tervetulleiksi. Jos joku yritys olikin päättänyt pitää ovet auki asiakkaille yli 10 hengen kokoontumista koskevan linjauksen jälkeen, niin asia nostettiin lehtien palstoille tai vähintäänkin sosiaalisessa mediassa keskusteluun. Yrittäjiä haukuttiin välinpitämättömiksi tai kurittomiksi.

Sympatiani olivat yrittäjien puolella.

Valtioneuvosto ei ollut tehnyt vielä tässä vaiheessa linjausta siitä, että ravitsemistoiminta tulisi sulkea. Kuitenkin sosiaalinen paine vaikutti siihen, että moni ravintolayrittäjä (erityisesti baarit) joutui laittamaan omasta tahdostaan tai kansalaisten painostuksesta lapun luukulle ja käynnistämään henkilöstölomautukset ennen virallisten rajoittamistoimenpiteiden voimaantulon.

Lopulta 30. maaliskuuta vahvistettiin majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikainen muuttaminen, millä rajoitettiin ravitsemisliikkeiden toimintaa koko maassa. Rajoitukset ovat voimassa (näillä tiedoin) toukokuun 2020 loppuun asti. Ravitsemisliike ja siihen kuuluvat sisä- ja ulkotilat on pidettävä suljettuina asiakkailta.

Tämä oli tervetullut väliaikainen rajoittamistoimenpide, sillä ravitsemisliikkeiden sulkemista voidaan pitää tehokkaana keinona koronavirustartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi.

On kuitenkin huomattava, että perustuslakivaliokunta otti hyvin perustellun kannanoton esitykseen: Ehdotus merkitsee tietyn elinkeinon harjoittamisen kieltämistä lähes kokonaan määräajaksi ja siten hyvin voimakasta puuttumista perustuslain 18 §:ssä turvattuun elinkeinovapauteen. Lisäksi sääntely rajoittaa ravintolatoiminnan harjoittajien perustuslain 15 §:ssä tarkoitettua omaisuuden suojaa. Ehdotuksen arvioidaan lisäävän lomautuksia ja irtisanomisia ravintola-alalla entisestään.

Lisäksi perustuslakivaliokunta nosti kiellon aiheuttamien menetysten kompensoimisen elinkeinonharjoittajille.

Lisäksi ravitsemisliikkeiden toiminnassa on tosiasiallisesti jo tapahtunut merkittäviä muutoksia ihmisten käytöksen ja viranomaissuositusten vuoksi. Ottaen huomioon nyt ehdotetun sääntelyn poikkeuksellisen huomattavat vaikutukset ja vaikutusten äkillisyys perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä, että lailla säädetään sekä 3 a §:n mukaisen kiellon aiheuttamien menetysten kohtuullisesta kompensoimisesta että vaikutuksia lieventävistä järjestelyistä elinkeinonharjoittajille.

Miten nykyiset tukipaketit vastaavat tämän hetken tarpeisiin ravitsemistoiminnassa?

Yleisesti todettakoon, että valtioneuvosto reagoi ihailtavan nopeasti yritysten taloudelliseen ahdinkoon. Informaatioähky erilaisista tukimahdollisuuksista alkoi valua mediaan nopeasti ja eri tukitoimet eri kohderyhmille rytmitettiin alkavaksi eri ajankohtina: yrittäjien työttömyysturva, ELY-keskuksen tuki enintään 5 henkeä työllistäville, Business Finlandin tuki yli 5 henkeä työllistäville, kuntien tuki yksinyrittäjille, maa- ja puutarhatalouden tuet sekä Finnveran lainatakaukset jne.

Ravitsemistoimintaan lukeutuu: ravintolat ja vastaava ravitsemistoiminta; Ateriapalvelut ja muut ravitsemispalvelut sekä Baarit ja kahvilat (tilastokeskuksen yläluokitukset). Ne ovat siis samaan pääluokkaan kuuluvaa toimialaa ja varmasti yksi pahiten koronatilanteen sijaiskärsijöistä eritoten asetetun väliaikaislain myötä, jolloin osa toimijoista ei voi/saa harjoittaa elinkeinotoimintaa käytännössä ollenkaan.

Erityisen tärkeä huomio: kehittämisavustukseksi nimetty avustus on nimensä mukaisesti kehittämisavustusta. Näin ollen edellytyksenä on, että toimintaan tulee luoda vähintäänkin uusia innovaatioita, joiden avulla yritys pyrkii varmistamaan kassavirran kriisin keskelläkin.

Haluankin nostaa rajoittamistoimenpiteiden vaikutukset ja nykytukien soveltuvuuden baarien toimintaan.

Voivatko nykyiset tukitoimet edesauttaa baarien selviytymistä kriisitilanteessa kun suurimmat tukitoimet ovat kehittämisrahoituksia? Miten baaritoiminnassa voidaan luoda rahoituksissa tavoiteltavia innovaatioita, kun niiden pääasiallinen tehtävä on alkoholin myyminen ja tapahtumien järjestäminen?

Ruokaravintoloille suotiin edelleen take away toiminta, ja todella hienosti monet päätyivätkin tähän ratkaisuun jo varhaisessa vaiheessa. Eli ainakin osalla ravintoloista on mahdollista saada osittain myyntiä poikkeusaikoinakin.

Puhtaasti anniskeluravintoloina toimivilla baareilla on hyvin jyrkät reunaehdot alkoholilainsäädännön vuoksi toiminnan kehittämiselle. Harvalla on esimerkiksi lisenssejä alkoholituotteiden ulosmyyntiin, sillä toiminta ei ole kannattavaa kilpailussa vähittäiskauppojen kanssa. Myöskään tapahtumatoimintaa ei voi/saa toteuttaa. Samaan aikaan kiinteät kustannukset pyörivät kuten vuokrat ja erilaiset lisenssimaksut.

Hartain toiveeni olisikin, että poliittiset päättäjät huomaisivat ravitsemistoimijoiden ahdingon, ja luvatut uudet tukimuodot suunnattaisiin mahdollisimman pian erityisesti ravitsemistoiminnan pk-yrittäjille. Toivon myös erityisesti sen tunnistamista ja tunnustamista, että ravitsemistoiminta on moninainen kenttä. Rajoittamistoimenpiteet ovat rajoittaneet toisten alalla toimivien toimintaa enemmän kuin toisten. Näin ollen myös tulevat tuet on suhteutettava tähän tosiasiaan.

Lopuksi haluan vielä tämän kirjoituksen myötä antaa suuret tsemppiviestit ravintola-alan yrittäjille! Tästä varmasti selvitään. Ja muistetaan, että tämä tilanne ei ole yrittäjistä johtuvaa, vaan koronasta.

#Supportyourlocal

Emine Ehrström
Vaasan kaupunginvaltuutettu
Kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen
Työskentelee virkamiehenä, työllisyyden ja maahanmuuton parissa

Tämä blogikirjoitus on julkaistu alkujaan Vaasan vaalipiirin vihreiden blogissa. http://www.vavavi.fi/2020/04/28/koronavirus-jyllaa-ja-ravitsemistoimijoiden-ahdinko-kasvaa/?fbclid=IwAR1647qZ7pHsxGSnJU_VR4hEr0ngfBqoD2ZV_pkdPYyJPP63yzfODRgDuxE 

Valtuustoaloitteeni käsittely Valtuustossa 4.5.2020

Tässä puheeni Vaasan kaupunginvaltuustossa 4.5.2020 koskien valtuustoaloitettani nuorisovaltuuston oikeuksista valtuustoaloitteiden tekoon.

Vaasassa on pitkä kokemus nuorisovaltuustotyöskentelystä ja nuorisovaltuuston työskentelyyn on annettu hyvin myös esimerkiksi ohjausresursseja. Pitkän kokemuksen myötä olemme ehdottomasti edelläkävijöitä nuorten vaikuttamis ja osallistamistyöskentelyssä ja toivottavasti olemme sitä myös jatkossa olemalla ajan hermoille kehittäen toimintatapojamme.  Aloitteeni juontuukin siitä, että kuulemani mukaan joissakin kunnissa on päädytty ratkaisuun, että nuorisovaltuuston edustajille annetaan myös oikeus valtuustoaloitteen tekoon. 

Kaupunginhallitus käsitteli aloitettani 16.12.2020. Samaisessa kokouksessa käsiteltiin Vaasan kaupungin nuorisovaltuuston esitystä nuorisovaltuuston edustajan puhe- ja läsnäolo-oikeudesta kaupunginvaltuuston kokouksissa. Nuorisovaltuuston esityksen nähdään lisääväni nuorten tietoa kaupunkiorganisaatiosta sekä heidän kiinnostustaan kunnallispolitiikkaan ja olisi edistysaskel kaventamaan kuilua nuorten ja päättäjien välillä. Aloitteissa nähdään, että nuorten kuulemisella taataan nykyaikainen nuoren käsitys ja mielipide päätöksiin; nuoret ovat ikäryhmä joka elää päätösten alla pisimpään. Kaupunginhallitus palautti tämän esityksen, eli saamme jonkin aikaa vielä odottaa sen saapumista valtuustolle.

Tietäen Vaasan kaupungin nuorisovaltuuston tekemän esityksen niin olen tyytyväinen omaan aloitteeseen saatuun vastaukseen mutta toivon, että nuorisovaltuuston esityksen tullessa valtuustoon, pystyisimme yksimielisesti antamaan tuen nuorten vahvemman osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollistamiseen - kun nuoret tätä esittävät ja meiltä oma-aloitteisesti pyytävät.

Viedäänkö kissatalolta taas matto jalkojen alta?

Mua harmittaa tosi suuresti jos kissatalo ei saa  kaavailemaansa taloa. Kyllin pitkä aika on odotettu sopivan talon löytymisen kanssa. Toki ymmärrän, että jos ei pidä eläimistä, niin ei sitä löytölää halua viereiselle tontille. 

Yhtä kaikki kun meitä päättäjiä pyydetään katsomaan kokonaisuuksia ja koko kunnan etua, toivoisin samaa myös tässä tapauksessa kuntalaisilta. 

Kissatalon toiminta ja sen vapaaehtoiset tekevät tärkeää eläinsuojelutyötä alueellamme. 

Toimintaa ei tietenkään tarvittaisi, jos ihmiset huolehtisivat hankkimistaan lemmikeistä. Leikkaamattomat kissat kun kulkevat vapaalla, syntyy yllättävän nopeasti kissapopulaatio sekä villikissaryhmittymiä. Emmehän me tätä halua? 

Eläinsuojelunäkökulmasta on mielestäni eettisesti moraalitonta jättää kissat talvisin pakkasten armoille. Oletteko nähneet kylmettyneitä korvia? Kuinka monta kissaa kukin meistä on nähnyt yliajettavan tai tien varressa kituvana?

Nykyisen kissatalon edustalle ei ihan tuosta noin vain eksy. Itse en edes alkuun aavistanut ko. Talon olevan kissatalo. Ei hajut tuntuneet nenässä eikä kissoja ollut piha täynnä. Vasta astuessani taloon tiesin tulleeni kissatalolle.Toiminta ei siis ole kovin tuoksuvaa.

Jotain positiivistakin haluan sanoa. Kissatalosta puhuttaessa sanotaan, ettei kaupunki tee asialle mtn. Voin ilokseni kertoa sen enempää kuitenkaan asiaa avaamatta, että tässä tapauksessa kaupunki on tehnyt loistavaa työtä ja tehnyt kaikkensa uuden kissatalon avuksi.

Päätös jää naapureille. Ja toivon , että ennen päätöstään he kävisivät kävelemässä nykyisen kissatalon lähellä. Voivat vaikka tutustua toimintaan ja sen aktiiveihin. Olisi ikävää, jos pelkät ennakkoluulot veisivät toiminnalta maton jalkojen alta.

Katsaus henkilökohtaiseen elämääni 2010-luvulla

Vuosikymmen vaihtui, ja on aika muistella hieman mennyttä kymmentä vuotta. Siihen on sisältynyt suuria oivalluksia, syviä romahduksia, onnen huipentumia ja tavallista arkea.

Vuonna 2009 aloitin yliopisto-opinnot ja muutin Tampereelle. Tunne kropan hallinnantunteen menettämisestä tuli vahvemmaksi osaksi arkea. En varmasti muista, että milloin sain paniikkihäiriön ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön diagnoosin, mutta mitä luultavimmin se sijoittui vuodelle 2010. Saadessani nimen tuntemuksilleni ja tiedon siitä, että huolimatta siitä, että lähes päivittäin koin saavani vähintäänkin sydänkohtauksen, oli aika tervehdyttää mieli. Tämä tarkoitti niiden vaikeiden lapsuuden ja nuoruuden kokemusten käsittelyä, oman itsensä löytämistä sekä ennen kaikkea armollisuutta itseä kohtaan. Lopulta olikin aika hyväksyä, että vaikka kyseessä on kroonistunut sairaus niin omat elämäntavat ja itsensä tunteminen ovat avaintekijöitä sen kanssa, että sairauden kanssa pystyy elämään tavallista elämää. Mieheni oli rinnallani läpi vaikeiden aikojen, vaikkakin asuimme eri kaupungeissa. Yksi elämäni parhaista päätöksistä oli hankkia ensimmäinen rescuekoira, Roosa, vuonna 2010. Roosa oli ujopiimä, jonka kanssa eheydyimme yhdessä ja opettelimme tavallista arkea ja selviytymistä toisiamme tukien.

Päätin, että oman hyvinvointini kannalta on paras, että pääsen mahdollisimman pian takaisin Vaasaan. En kuitenkaan halunnut lopettaa opiskelujani, sillä tiesin, että sosiaalipsykologia oli minun juttuni ja opintojen päättäminen olisi vain pahentanut oloani. Sen sijaan keskitin voimavarani opiskeluun ja päätin selviytyä keinolla millä hyvänsä. Lopulta opiskelin sosiaalipsykologian kandidaatin ja maisterin opinnot kolmessa vuodessa siten, että neljännelle vuodelle jäi ainoastaan gradun kirjoittaminen, mitä työstin Vaasasta käsin. 2013 valmistuin sosiaalipsykologiksi ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Olin kuitenkin 2012 hakenut varuilta Vaasan yliopistoon hallintotieteitä opiskelemaan, ja pääsinkin ensiyrittämällä sisään pääsykokeiden kautta. Päätin hyväksyä paikan, mutta siirsin aloittamista vuoteen 2014. Opintoja olen tehnyt työni ohessa, ja tavoitteenani on saavuttaa tästä ainoastaan filosofian kandidaatti ja sitten taas siirtyä jotain uutta opiskelemaan.

Pro gradu -tutkielmaa työstäessäni aloitin alkuun 50 % nuorisotyöntekijänä Vaasan kaupungilla, mistä kuitenkin muutaman kuukauden päästä aloitin tekemään alkuun 80 % monikulttuurisen nuorisotyöntekijän työtehtäviä, ja gradun valmistuttua siirryin työskentelemään kokoaikaisesti nuorten tieto- ja neuvontapalveluun.  Työskentelin nuorisopalveluissa 2012-2015. Nuorisotyön lisäksi tein myös töitä öisin eräässä vaasalaisessa yökerhossa dj:nä ja plokkarina. 

Marraskuussa 2013 sanoimme tahdon mieheni kanssa. Samalla viikolla kun avioiduimme, muutimme myös ostamaamme vanhaan idylliseen pieneen omakotitaloon Sundomiin.

Vuonna 2015 sain unelmieni työpaikan Uudenmaan ELY-keskuksesta Kotona Suomessa -hankkeesta. Hanke oli suunniteltu työ- ja elinkeinoministeriössä ja sille oltiin asetettu suuret odotukset ja tavoitteena oli jalkauttaa TEM:n alaisen Kotouttamisen osaamiskeskuksen toimintaa paikallistasolle. Työn alku ei sijoittunut mitenkään helppoon kohtaan, sillä aloitin työt 1.6.2015 ja heinäkuussa oli jo ensimmäiset näkymät turvapaikanhakijoiden määrän kasvusta. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna hankkeen aloituskohta ei olisi voinut osua parempaan ajankohtaan, sillä tilanne oli niin hektinen, että se vaati nopeaa reagoimista ja asioiden sisäistämistä laaja-alaisesti.  Myös toimijat kolmen maakunnan alueilla tarvitsivat aiempaa enemmän tukea kotouttamistyöhön ja pakolaisten vastaanottoon.

Vuoden 2016 syyskuussa syntyi poikani. Raskausaika meni hyvin - lukuunottamatta viimeistä kuukautta, jolloin kärsin pahoista lääkkeiden vieroitusoireista. Lisäksi neuvolassa oli tehty virheellinen arvio pojan koosta, ja lopulta synnytyslaitokselle syliini laitettiin vain 2,3 kiloinen nyytti. Pelko oli alkuun jatkuvasti läsnä. Tuoreena äitinä ja äitiyteen vasta opettelevana kaikki oli uutta, ja epävarmuus pojan kasvusta ja terveydestä askarruttivat mieltä. Onneksi poikamme oli sitkeä sissi, ja pieneuudestaan huolimatta hän kasvoi. Nykypäivänä hän on edelleen ehkä rakenteeltaan muita vertaisiaan "sirompi", mutta mikä tärkeintä, hän on terve aktiivinen pikkunappula. Äitiys on jatkuvaa opettelua. Päätin jo alkuun, että tavarat tai suuret elämykset eivät ole meidän perheen "arkea" vaan tärkeintä on turvata normaali arki. Mieleeni on jäänyt erään lastentarhanopettajan sanat, kun hän totesi, että lapsille ei loma-aikaan ole tärkeintä suuret kokemukset vaan heille tärkeintä on vanhempien läsnäolo ja yhdessä tekeminen. Tätä olen omassa äitiydessäni pyrkinyt vaalimaan ja toimimaan sen mukaisesti. 

Vuonna 2016 syyskaudella tein kandidaatin tutkielman Vaasan yliopistoon. Pieni nyyttini nukkui paljon, sillä hänen voimavaransa olivat vielä pienet. Poikani nukkui imetystyynyn päällä reisieni päällä samalla kun kirjoitin ruokapöydän ääressä kandidaatin tutkielmani. 

Alkuvuodesta 2017 minua pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi. Olin tuolloin äitiyslomalla ja ajattelin, että no mikä ettei. En ole aikaisemmin ollut aktiivinen politiikassa, saati edes ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Uuden oppiminen kuitenkin kiinnostaa ja päätin kokeilla mihin tämä tie veisi. En ajatellut, että ensikertalaisena pääsisin heti sisään, mutta toisin kävi. Vihreistä pääsi neljä naista valtuustoon ja minä olin yksi heistä. En muista milloin olisin viimeksi ollut niin liikuttunut kuin silloin, kun tuo tulos tuli julki. Niin moni oli antanut minulle tukensa ja uskoivat siihen, että hoidan hommat kotiin. Tätä olen pyrkinyt tekemään luottamustehtävissäni ja edistämään antamiani lupauksia: mielenterveystyön varmistaminen, pk-yrittäjyyden edistäminen, lasten ja nuorten palveluiden puolustaminen, eläinten hyvinvoinnin turvaaminen. 

2017 keväällä koin myös yhden suurimmista vastoinkäymisistäni kun jouduin lopettamaan vain neljävuotiaan romanialaisen rescuekoirani Vilhon. Vilho tuli meille 8 kk ikäisenä. Lopulta Vilholla oli niin paljon sairauksia, jotka vaikuttivat myös koiran käytökseen, eikä lääkinnälliset keinot auttaneet. Oli aika luopua yhdestä rakkaasta  karvaisesta perheenjäsenestä. Vuoden 2018 helmikuussa olin valmis ottamaan uuden rescuen Roosan kaveriksi. Alkuun Goodwinin (nyk. Godis) oli tarkoitus asua meillä siihen asti, että hän löytää pysyvän kodin. Godis oli kuitenkin arkajalka, ja ymmärsin puolen vuoden päästä, että on koiraakin kohtaa väärin, jos hänet sijoitetaan vielä 8 vuoden ikäisenä toiseen kotiin, sillä hän oli ottanut Roosan omaksi turvakseen. Godis oli asunut koko ikänsä koiratarhassa 3000 muun koiran kanssa vailla sosiaalistamista. Kotikoiraksi oppiminen on kestänyt Godikselta kauan enkä usko, että hän koskaan tulee olemaan "täysin sisäsiisti" tai täysin tasapainoinen. Mikä tärkeintä hän on kiltti karvaturri, joka ei uskalla tehdä edes kärpäselle pahaa.  

Sitten päästään viimeiseen käännökohtaan, joka sijoittuu työelämään. Vuoden 2018 marraskuussa minut valittiin Pohjanmaan ELY-keskuksen vs. maahanmuuttapäälliköksi. Viransijaisuus kestää 2021 maaliskuuhun. Nimike ja työtehtävät ovat laajentuneet, ja nykyään virallinen nimikkeeni on kotouttamis- ja nuorten palveluiden päällikkö. 

En tiedä mitä odottaa tulevalta vuosikymmeneltä. Olen vasta 30-vuotias ja koen saavuttaneeni tähän mennessä jo niin paljon. Aika näyttää mitä tuleva vuosikymmen tuo tullessaan. Niin tai näin, kaikesta selvitään. Positiivisuudella kohti tuntematonta 2020-lukua! 

Toivon jokaiselle vilpittömästi onnea ja menestystä tuleville vuosille! Rauhaa ja rakkautta! 

Nuorisolähtöistä toimintaa perusopetukseen

Puheeni valtuustossa 9.12.2019 koskien yläkouluihin jalkautuvaa nuorisolähtöistä työtä.

Erityisesti näinä säästöaikoina kun myös perusopetuksen budjettia leikataan, tulisi meidän päättäjien pyrkiä vaikuttamaan siihen, että koulunkäynti säilyy turvallisena, ja että jokaiselle lapselle ja nuorelle tarjotaan mielekäs paikka oppia ja verkostoitua vertaisiinsa. Tärkeää on pitää jokainen lapsi ja nuori mukana. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä tulee olla riittävä määrä nuoria tukevia toimenpiteitä myös perusopetuksessa, säästöistä huolimatta.
Riippumatta siitä käytetäänkö käsitettä kouluvalmentaja, kerhotuutori tai koulunuorisotyöntekijä, on näissä kaikissa kyse erityisesti toimijoista, jotka toimivat ja tukevat nuoria nuoren ehdoilla ja nuoren lähtökohdista käsin.
Kannustan lämpimästi siihen, että palveluita lisätään vahvemmin kouluympäristöön, sillä koulussa vaasalaiset nuoret viettävät pitkän ajan päivästään. Koulu on kasvatuksen ja sosiaalisen oppimisen tärkeä paikka.  Näillä toimin  edesautamme esimerkiksi sitä, että näkymättömät lapset ja nuoret nähdään ja kuullaan; vilkkaille ja levottomille lapsille ja nuorille voidaan antaa lisää työkaluja rauhoittumiselle ja kuuntelemiselle. Tärkeintä onkin, että meillä täällä valtuustosalissa on yhteinen näkemys siitä, että tarvitsemme lisäkäsiä ja uudenlaista ajattelua perusopetukseen.
Perusopetukseen tulee lisätä matalan kynnyksen palveluita, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen ja nuorten ehdoilla toimimiseen. Nämä ovat keskeisessä osassa nuorten luottamusta saavuttaessa.

Tämän vuoksi vihreä valtuustoryhmä kannattaa lämpimästi aloitetta ja kouluvalmentaja-toiminnan järjestämistä, mutta myös toivomme koulunuorisotyön lisäämistä vaasalaisiin yläkouluihin.

#lastenjanuortenpuolella

Talousarviokokous 18.11.2019 ja varhaiskasvatuksen puolesta

Talousarviokokouksessa oli ilo nähdä, että perusopetuksen tuntikehystä puolustettiin yli puoluerajojen ja sinne kohdistettiinkin 600 000 euroa lisää helpottamaan säästötarvetta. Vahvasti taas yritin pitää varhaiskasvatuksen puolia, jolle oltiin osoitettu 1,5 miljoonan euron säästövelvoite vuodelle 2020. Yhdessä valtuustokollegojen kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen, että lautakunnan sopiessa käyttösuunnitelmasta huomioidaan myös varhaiskasvastuksen tarpeet ja tuosta 600 000 eurosta voidaan kohdentaa sinnekin varoja. Toki olen hieman pettynyt kun varhaiskasvatukselle ei valtuustokokouksessa päästy yhteisymmärrykseen siitä, että jo kokouksessa oltaisiin osoitettu lisämäärärahoja, mutta asiaa helpottaa osittain tieto siitä, että varhaiskasvatuksen palveluverkossa ei ole kohteita mistä säästää enää. Näin ollen tiedän jo nyt, että muita toimenpiteitä tarvitaan. Palveluverkko on loppuun koluttu ja säästötoimenpiteitä etsitty. Esitys ei ole siis realistinen.

Tässä vielä puheeni:

302 Varhaiskasvatus, esitetään, että 44 958 000→ 45 458 000, eli nostetaan varhaiskasvatuksen budjettia 500 000 eurolla. Eli varhaiskasvatus säästäisi 1 050 100 vuonna 2020.
Perustelut: Varhaiskasvatuksella on lakisääteisiä mitoituksia suhteessa lapsimäärään, josta ei voi joustaa. Aluehallintovirasto puuttuisi tähän välittömästi. Päiväkotipaikkoja on nyt tarpeen mukaisesti, eikä yhtään enempää. Lain mukaan kunnan tulee tarjota varhaiskasvatusta, eli emme voi sulkea päiväkoteja säästöjenkään uhalla. Varhaiskasvatuksen puolella on myös tehty keväällä ja syksyllä merkittäviä uudistuksia aikaisempien säästöjen vuoksi ja kaikki ns. ylimääräiset toiminnot on joko lakkautettu tai supistettu minimiin. Sijaiskulut on saatu varhaiskasvatuksessa laskemaan merkittävästi uudistusten myötä. Myös hallinnossa on tehty uudelleenjärjestelyjä.

Huomioitavaa on, että vaikka lasten määrän arvellaan pysyvän nykytasolla, paineita lisäpaikkojen saamiselle tuo mm. subjektiivinen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen poistuminen 1.8.2020 alkaen. Tuolloin elokuussa ryhmäkoon pienentäminen myös astuu voimaan, eli suhdeluku kasvattajat/lapset palautuu tasolle yhden suhde seitsemään yli vuotiaiden lasten osalta. Meidän tulee siis palkata lisää hoitajia, jotta jokaisessa ryhmässä toteutuu uusi lakisääteinen mitoitus. Em. muutosten jälkeen uusien paikkojen tarve Vaasassa on 100-120, riippuen toki huoltajien tekemistä valinnoista varhaiskasvatustarpeen osalta. Vaikka valtionosuudet kattaisivat tulevat muutokset, tarkoittaa nykyinen talousarvioesitys edelleen sitä, että varhaiskasvatuksen budjetti pienenee 1,5 miljoonalla, mihin meillä ei ole varaa.

Fakta on siis se hyvät ystävät, että varhaiskasvatuksen ei ole mahdollista leikata sille ensi vuodelle osoitettua summaa palveluverkosta, tämä ei ole millään tavalla realistinen tavoite. Ainoa mahdollisuus on siis lomautus. Tämän vuoksi esitämme, että vähennämme ja kevennämme varhaiskasvatukselle osoitettua säästötavoitetta 500 000e. Näin ollen esitämme, että varhaiskasvatuksen ensi vuoden budjetti on 45 458 000e.

Kouluverkkoa kehitettävä Vaasassa

Mielestäni olisi tarpeen tarkastella entistä kriittisemmin kouluverkkoa ja luotuja lähikoulualueita Vaasassa.

Suomenkielisellä puolella ei ole muodostettu virallisia lähikoulualueita. Kenties tämä on perusteltua, sillä suomenkielisiä oppilaitoksia on kaupungissamme ruotsinkielisiä enemmän. Sijoitetaan lapsi mihin alueiden kouluista tahansa, pysyvät koulumatkat useimmiten kohtuullisina. Ruotsinkielisen perusopetuksen puolella näin ei kuitenkaan ole, sillä oppilaitoksia on vähemmän.

Perusopetuslain kuudennen pykälän mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.

Olen erityisen huolestunut ruotsinkielisten yläkoulujen tilanteesta ja lähikoulualuejaosta. Esimerkiksi Sundomissa on ruotsinkielinen alakoulu ja lähikoulualuejaon mukaisesti lähiyläkouluksi on nimetty Porvarinkadun koulu, mikä sijaitsee yli 10 kilometrin päässä. Maantieteellisesti lähempänä Sundomia on Vasa Övningsskolan.

Mielestäni on kyseenalaista, että lähikouluksi on nimetty sijainniltaan selvästi haasteellisempi yläkoulu, samalla kun suuri osa sundomilaisten lasten vanhempien työmatkoista kulkee keskustan läpi. Ehdottomasti luonnollisempi lähikoulu nuorille on Vasa Övningsskolan. Myös Sundomin busseista keskusteltiin paljon viime talvena ja siitä, miten ne ovat tupaten täynnä. Lähikoulualueita muokkaamalla saataisiin myös kuljetukseen sujuvuutta.

Jos Sundomin alakoulusta yläasteelle siirtyvä valitseekin yläkoulukseen Vasa Övningsskolanin, evätään tältä oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen. Tämä siitä huolimatta, että koulumatka on reippaasti yli perusopetuslaissa määritetyn viiden kilometrin rajan ja näin oppilaalla pitäisi olla oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Tätä perustellaan sillä, että kyseinen oppilaitos ei ole lähikouluksi osoitettu yläkoulu ja tällöin muutokselle voidaan asettaa ehto, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Tässä vanhemmat joutuvatkin punnitsemaan, että laitetaanko lapsi maantieteellisesti merkittävästi lähempänä sijaitsevaan yläkouluun, jolloin joudutaan luopumaan maksuttomista koulukuljetuksista vai laitetaanko lapsi yhteisöllisyyttä tukien Porvarinkadun kouluun ystävien kanssa. Tilanne on sekä vanhemmille että lapsille ikävä.

Ymmärrän toki oppilasmäärien rajoitukset ynnä muut aluejakoihin vaikuttavat seikat, mutta mielestäni nykyinen epälooginen järjestely kiteyttää hyvin sen, että lähikoulualueen toimivuutta sekä yhteisöllisyyden edellytyksiä on priorisoitava entistä korkeammalle Vaasassa lasten ja nuorten toimijuuden ja hyvinvoinnin tukemiseksi.