Valtuustokokous 18.12.2017

Vuoden viimeinen valtuustokokous kesti reilu kuusi tuntia ja yli puolen yön.


Jäähalli

Suurimman ajan vei jäähallin käsittely ja siihen linkittyvät puheenvuorot. Olen alusta asti ollut skeptinen sen suhteen, että onko Vaasan kaupungilla varaa tai järkeä toteuttaa jäähallin laajennus. Sen sijaan jäähallin peruskorjaus on ollut itsestäänselvyys, sillä halli menisi muuten syksyllä 2018 käyttökieltoon. Olin henkisesti varautunut pitämään puheenvuoroja ja repliikkejä mutta ilokseni huomasin, että en ollut yksin näkemysteni kanssa ja annoin tällä kertaa muiden puhua. Erityisesti Jorma Kivimäen vaikuttava puheenvuoro oli sellainen, johon samaistuin ja joka vei sanat suustani. Jäähallin suunnittelu on näyttäytynyt tuoreen valtuutetun silmissä epäonnistuneelta. Tiedotus on ollut puutteellista eikä kaikkia avaintoimijoita ole konsultoitu suunnitelmia laadittaessa. Jäähalliin tuli useampi esitys ja päädyin kannattamaankin useampaa, jotka olivat keskenään ristiriidassa. Äänestin vasemmiston esityksen puolesta, jossa jäähallin rahoitus jakaantuu kolmelle vuodelle 2-6-2 miljoonaa kun eilisessä investointilistassa rahoitus oli jaettu kahdelle vuodelle. Lisäksi äänestin Jorma Kivimäen esityksen puolesta, jossa Vaasan kaupungin kokonaisosuus (kuntayhtymä mukaanlukien) jäähallin remontisto olisi 10 miljoonaa. Vasemmiston esitys 2-6-2 rahoitusmallista voitti äänestyksen ja jäähalli tullaan  laajentamaan.

Gerby nya daghem

Vielä viime hetkellä ennen valtuustokokousta sain merkittävää lisätietoa Gerbyn ja Västerviikin alueen ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen tilanteesta. Ruotsinkielinen perusopetus tarvitsee Gerbyssä lisää tilaa ja se tulee ottamaan ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen puolelta tiloja. Ruotsinkielinen varhaiskasvatus on Gerbyn ja Västervikin alueella jakaantunut viiteen eri yksikköön ja näin malli on ollut jo pidemmän aikaa laastariratkaisu sen sijaan, että toimittaisiin kustannustehokkaasti. Ruotsinkielinen perusopetus tulee yhä tarvitsemaan lisää tiloja ruotsinkielisen väestön kasvaessa ja tämä tarkoittanee edelleen sitä, että varhaiskasvatus joutuu väistymään nykyisistä tiloistaan Gerbyn koulun lähettyviltä. Alue tarvitsee uuden ruotsinkielisen lastentarhan ja kestäviä ratkaisuja, jotta lapsia ei tarvitsisi jatkuvasti siirrellä paikasta toiseen.
Vaasan kaupunki ottaa syksystä 2018 käyttöönsä palvelusetelijärjestelmän ja tarkoituksena on hyödyntää järjestelmää yhdistämällä rakennusurakoitsija-päiväkotitoimijoita, jolloin yksityiset vastaisivat myös kiinteistöjen rakentamisesta. Kaupungin byrokratian tuntien on tämä nopeampi ja kustannustehokkaampi ratkaisu.
Jos kuitenkin pohditaan Gerbyn ja Västervikin alueen tilannetta on alueella selkeä tarve yhdelle suurelle kiinteistölle, jolloin viidestä pienemmästä erikseen toimivista kiinteistöistä voitaisiin luopua. Palvelusetelijärjestelmä ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä järkevin ratkaisu, sillä palvelusetelipäiväkodin järjestäjiltä ei voida edellyttää sitä, että he palkkaisivat kunnan työntekijät automaattisesti ko. yksikköön kun kyseessä on yksityinen toimija. Tällöin siis lapset siirtyisivät palvelusetelipäiväkotiin mutta kunnan työntekijöiden kohtalo olisi auki. En näe myöskään itsesäänselvyytenä sitä, että ko. työntekijät voitaisiin sijoittaa Vaasan kaupungin muihin päiväkoteihin kun kyseessä on viiden päiväkodin hoitohenkilökunta. Tällöin ei saavuteta säästöjä, joita palvelusetelipäiväkotijärjestelmällä myös tavoitellaan vaan kustannukset tuplaantuisivat.
Kestävin ratkaisu siis Gerbyn ja Västervikin alueen ruotsinkieliselle varhaiskasvatukselle olisi se, että Vaasan kaupunki kaavoittaa tontin varhaiskasvatukselle, yksityinen rakentaa kiinteistön (jolloin poistuu prosessia hidastava byrokratia) ja Vaasan kaupunki menee rakennukseen vuokralaiseksi. Tällöin sekä hoitohenkilökunta että lapset siirtyisivät luonnollisesti automaattisesti uusiin tiloihin.

Tämän näkemyksen puitteissa tein esityksen tekstilisäyksestä investointilistan Gerby nya Daghem kohtaan:

Esitystäni ei kuitenkaan tuettu. Tähän todennäköisesti vaikutti se, että kaikki valtuutetut eivät ymmärtäneet asiaa kokonaisvaltaisesti tai sitä, että tämä ei vaikuttaisi jo esitettyyn investointilistaan 2018 vaan vasta vuoden 2019 käyttömäärärahoihin. Ottaen siis huomioon myös sen, että viiden yksikön käyttömäärärahat poistuisivat. Olennaista esityksessä oli kuitenkin se, että tontti on saatava kaavoitettua kevään 2018 aikana muuten tilanne on kestämätön.
Esitystäni ei tuettu tekstilisäyksenä sen sijaan ehdotettiin että esittäisin tämän "pontena". Joten näin tein ja se lopulta hyväksyttiin yksimielisesti. En kuitenkaan ole tähän ratkaisuun tyytyväinen mutta parempi sekin kuin ei mitään - on mustaa valkoisella. Toivon, että kasvatus -ja opetuslautakunta ottaa asian käsittelyyn mahdollisimman pian ja tekee kestäviä pitkän tähtäimen ratkaisuja.


Valtuustoaloite.

Vielä lopuksi tein seuraavan valtuustoaloitteen:

Valtuustoaloite 18.12.2017
Vaasan kaupunginvaltuustolle

Vaasan kaupungin nuorisovaltuuston jäsenille oikeus tehdä valtuustoaloite

Esitän, että Vaasan kaupungin hallintosääntöön tehdään muutos, jonka mukaan nuorisovaltuuston jäsenille annetaan yhtäläinen oikeus tehdä valtuustoaloite kaupunginvaltuustolle, kuin on kaupunginvaltuutetuillakin.
Nuorisovaltuuston vaikuttamismuodot aloitteiden muodossa suoraan kaupunginvaltuustolle lisää nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia nuorisovaltuuston kautta. Tämä lisää demokratiaa ja nuorten osallistumismahdollisuutta päätöksentekoon Vaasassa.

Emine Ehrström
Vaasan kaupunginvaltuutettu, Vihreät

Itsenäinen Suomi 100 vuotta

Suomen itsenäistymisestä on kulunut sata vuotta. Tänään olemme viettäneet Suomen satavuotis juhlapäivää. Tunnelma on ollut sanoinkuvaamaton. Miten hyvältä tuntuikaan lukea ja katsoa eri maiden tärkeiden henkilöiden tunnustuksia Suomelle ja onnentoivotuksia suomalaisille.

Sosiaalinen media on ollut täynnä avauksia siitä, miten kukin on viettänyt merkittävää juhlapäiväämme. Olen kokenut suurta iloa ja onnea siitä, että sosiaalisen median kautta olen pystynyt henkisesti elämään ystävien onnessa ja juhlinnassa mukana.

Tänään olen pitkästä aikaa tuntenut suomalaisuuden ylpeyden ja yhtenäisyyden!

Tämän tunteen viemänä oloni on ollut koko päivän todella rentoutunut ja hyvinvoiva. Ennen kaikkea kiitollisuus tunteista päällimmäisenä. Päätin, etten tee mitään tavallisesta poikkeavaa muuta kuin, että teen juuri sitä, mikä tuntuu milläkin hetkellä hyvältä. Sillä rakas itsenäinen Suomemme mahdollistaa sen.

Meidän ei tarvitse pelätä tai kokea epävarmuutta vaan voimme olla kiitollisia arjesta, joka kohtelee meitä ja rakkaimpiamme hyvin.



<3

Kahdesta kielestä kaksikieliseen Vaasaan

Keskustelut kielistä ovat mielestäni mielenkiintoisia ja erityisesti kaksikielisyys on puhututtanut taas aiempaa enemmän mediassa. Osasta kommenteista innostuneena osasta tyrmistyneenä, päätin minäkin kertoa omat nykyiset ajatukseni kaksikielisyydestä ja monikielisyydestä.

Taustaa...


Mielestäni on tärkeää kertoa pohdintoihin vaikuttavia taustoittavia tekijöitä ja näin te lukijat saatte kokonaisvaltaisemman käsityksen siitä miksi olen sitä mieltä kuin olen.

Olen syntynyt Vaasassa. Nuoruudessani ainoa kosketuspinta ruotsin kieleen tai ruotsinkielisiin ikätovereihini oli suomenruotsalainen naapurini, Anna. Hän oli täysin kaksikielinen ja kävi ruotsinkielistä koulua. Kuljimme päivittäin yhdessä koirien kanssa kävelyllä ja puhuimme suomeksi päivän tapahtumista. Aloitin ruotsin kielen opiskelun alakoulun kolmannella luokalla, mutta sen anti ei ollut riittävä, että olisin kyennyt käymään arjen keskusteluja ruotsiksi. Muihin suomenruotsalaisiin tutustuin ainoastaan Annan kaverisynttäreillä.

Olen puoliksi turkkilainen; isäni on kotoisin Turkista ja äitini on suomalainen. Olen siis kahden kulttuurin kasvatti. En voi kuitenkaan sanoa eläneeni täysin kaksikielisessä perheessä, sillä isäni on puhunut minulle aina suomea. Sen sijaan äitini on oppinut turkin kielen työskennellessään Turkissa ja näin vanhempani puhuvat usein keskenään turkkia mutta perheemme yhteinen kieli on suomi.

Tapasin nykyisen aviomieheni 2009 Vaasassa. Alku ei ollut kovin helppo, sillä meiltä puuttui yhteinen kieli. Mieheni ei osannut suomea ja minä en osannut ruotsia. Molemmat olimme kuitenkin asuneet koko ikämme Vaasassa silti molempien kotimaisten kielten osaaminen uupui meiltä molemmilta. Nykyään perheemme on kaksikielinen ja käytämme molemmat sekä suomen että ruotsin kieltä. Lisäksi poikamme virallinen äidinkieli on ruotsi. Minä puhun pojalle suomea, mieheni ruotsia ja isäni turkkia.

ja sitten pohdintaa...

Olen lukenut useita keskusteluja, joissa kysytään tai todetaan, että "Vaasassa ei pärjää suomeksi, Vaasassa täytyy osata ruotsia". Ihmiset kinastelevat keskenään. Osa on sitä mieltä, että Vaasassa pärjää hyvin yhdellä kotimaisella kielellä. Osa on sitä mieltä, että henkilön tulee osata molempia kotimaisia pärjätäkseen työmarkkinoilla. Osa puolustaa suomen kieltä  ja vastustaa ruotsin kieltä. Osa puolustaa ruotsin kieltä ja vastustaa suomen kieltä.
Saanen sanoa, että tällaisilla vastakkainasetteluilla ei päästä pitkälle. Mielestäni on aiheellista todeta kaikille kinastelijoille, että Vaasa on kaksikielinen. Kinastelu on turhaa. Täälä pärjätäkseen tulee osata molempia kotimaisia kieliä koska olemme virallisesti kaksikielinen kaupunki. Mielestäni keskusteluissa ei tulisi olla kyse siitä mikä kieli saa vahvimman aseman kaupungissamme vaan kaiken lähtökohtana tulisi olla yhdenvertaisuus ja kaksikielisyys. Miten kaksikielisyys näyttäytyy kaupungissamme ja miten voimme edistää sen toteutumista?

Kaikkien kielelliset oikeudet toteutuvat kun asetamme tavoitteeksemme kaupungin kaksikielisyyden.
Se, mitä olen jo pidemmän aikaa pohtinut on se, että miten Vaasan kaupungin palvelumalli ja organisaatiorakenne tukevat kaksikielisyyden toteutumista ja toteuttamista? Kuten olen taustoittanut, nuorena minulla ei ollut monia kohtaamisia suomenruotsalaisten nuorten kanssa. Koulut olivat erillään toisistaan, tapahtumat olivat erillään toisistaan jne. Ihmettelen myös kuulemaani, että esimerkiksi ruotsinkielisessä koulussa eivät kaksikieliset lapset saisi välitunnilla puhua suomea - koska kaikki eivät ymmärrä suomea. Oudoksun todella sitä, että edelleen puhuessamme kaupungin kaksikielisyydestä, ei kuitenkaan tueta kuntalaisten kaksikielisyyden omaksumista jo pienestä pitäen vaan harjoitamme kieliryhmien eriyttämistä.

Jos lähtökohtana on se, että kaikki palvelut eriytetään kieliryhmittäin ei saavuta aitoja ihmisten välisiä kohtaamisia yli kielirajojen. Olenkin entistä enemmän sitä mieltä, että suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen yhdistäminen olisi ennen kaikkea hyvä asia Vaasan kaksikielisyyden edistämiseksi ja kuntalaisten kaksikielisyyden tukemiseksi. Peruskoulun kielten opetus ei ole riittävää, sillä niistä puuttuu välitön ja aito konteksti harjoittaa kieltä. Miten Vaasa kukoistaisikaan kaksikielisyydellään kun vaasalaislapset ja -nuoret saisivat automaattisesti kaksi kotimaistakieltä käyttöönsä.


Kieli on avain kulttuurin ymmärtämiselle. Tämän olen oppinut oman taustani kautta. Kieli on merkittävässä asemassa kun pyritään ymmärtämään sosiaalista ympäristöä ja kulttuurien sisältämiä merkityksiä. Kaksikielisyyden rinnalla  Vaasassa kulkee rinnan kaksi eri kulttuuria. Nykyään olen siinä onnellisessa asemassa, että saan olla osa sekä suomenkielisten kulttuuria sekä suomenruotsalaisten kulttuuria. Tätä on vahvasti tukenut kielellinen osaamiseni ja sosiaaliset kontaktit. Myös nykyinen elämäni entistä monikulttuurisemmassa perheessäni on vaikuttanut näkemykseeni, että kieliryhmien yhteensaattaminen edistäisi myös yhteenkuuluvuuden tunnetta kokonaisvaltaisesti Vaasassa. Ei olisi enää jyrkkiä rajapintoja meidän ja niiden välillä.

Kaksikieliset henkilöt ovat parhaimmassa asemassa Vaasan työmarkkinoilla. On kuitenkin ikävä todeta, että kaikien perhetausta ei mahdollista kaksikielisyyden oppimista sellaisenaan. Kuten aiemmin todettu, myöskään koulujen oppitunnit eivät ole riittävät kaksikielisyyden saavuttamiselle. Koulut ovat osa kaikkien lasten ja nuorten arkea, joten mikä parempi tapa olisi kohdata kaksikielinen Vaasa kuin perusopetuksessa? Oppitunnit olisivat jaettu äidinkielen mukaan mutta välitunnit tarjoaisivat välittömiä monikielisiä kohtaamisia.

Vaasan kaupungin strategian toimenpiteisiin liitettiin kohta kaksikielisyyden tukemisesta ja kielistrategian luomisesta. Toivonkin, että viranhaltijat  strategiaa kirjatessaan pohtivat kaksikielisyyden tukemista Vaasassa aivan uudesta näkökulmasta ja lähtökohdasta. Kaupungin työntekijöiden molempien kotimaisten kielten hallintaa tulee tukea ja osaamista kehittää.

Vaasan on mahdollista olla edelläkävijä kaksikielisenä kaupunkina mutta se edellyttää asennemuutosta, rakenteellisia innovaatioita sekä yhteistä poliittista tahtotilaa.