Pirkko-ilves päätyi viimeiselle tielle byrokratian kanssa

Nordic Wildlife Caren villieläinhoitolaan pääsy antoi Pirkolle uuden mahdollisuuden elämään. Niin me monet luulimme, mutta kuinka väärässä olimmekaan. Ratkaisevin tekijä ei ollut Pirkon elämäntahto tai asianmukaisen hoidon ylläpito, vaan ihminen byrokratian takana.

Läänineläinlääkärin päätösmääräys Pirkon lopettamisesta sai kansalaiset liikkeelle ja keskustelupalstat vilkkaiksi. Kuntalaiset ja paikalliset päättäjät yrittivät kuumeisesti tavoittaa aluehallintoviraston virkamiehiä. Ministeriöön yritettiin vaikuttaa, jotta määräys lopettamiselle kumottaisiin. Media oli mukana prosessissa alusta loppuun.

Mikään ei auttanut. Byrokratia oli voittanut.

Läänineläinlääkärit osallistuivat keskusteluihin vasta Pirkon lopettamisen jälkeen. He toivat julkisesti esiin Pohjalaisessa (22.9.2017) epäkohdat ja puutteet, joita Pirkon hoidossa ilmeni Villieläinhoitolassa. En ole eläinlääkäri enkä näin ollen pysty ottamaan kantaa läänineläinlääkärin tuomiin epäkohtiin saati Pirkon jalan vaurioiden vakavuuteen. Se, mihin minä ja useat muut Pirkon oikeuksien puolesta taistelleet otimme ja otamme kantaa, on tapa ja perusteet, joilla määräys Pirkon lopettamisesta tehtiin.

Määräys lopettamisesta annettiin ennen kuin läänineläinlääkärit olivat nähneet eläimen nykytilannetta ja vointia. Päätös perustui siihen, mikä oli Pirkon tila, kun hänet löydettiin. Täten en voi olla ihmettelemättä ääneen, miksi läänineläinlääkäri painotti antamassaan Pohjalaisen lausunnossa niitä mahdollisia epäkohtia, joita Pirkon hoidossa Villieläinhoitolassa oli, kun kuitenkaan päätös ei perustunut tähän. Lisäksi läänineläinlääkäri kertoo, että tapauksessa on konsultoitu useita eläinlääkäreitä. En voi olla oudoksumatta sitä, miksei kuitenkaan eläinlääkäreiden eriäviä mielipiteitä Pirkon voinnista ja hoitomahdollisuuksista tuotu julki. Mikä tärkeintä, heidän mielipidettään ei huomioitu päätöksenteossa. Lisäksi haastattelussa annetaan ymmärtää Pirkon olleen selvästi stressaantunut. Tästä huolimatta on julkisuudessakin tuotu esiin, että Pirkolla oli ruokahalu kohdillaan ja se oli saanut painoa lisää. Näin eläin ei kuitenkaan selvästi ollut niin stressaantunut, että sille ei olisi ruoka maittanut ihmisympäristössä. Lisäksi on kohtuutonta vedota ilveksen pitolupa-asioihin, kun eläin on vasta ollut muutaman päivän hoitolassa saamassa kriittisintä ensiapua, johon myös eläinsuojelulaki velvoittaa.

Jälkeenpäin voidaan selittää, mutta kansa toivoi virkamiesten osallistumista keskusteluun silloin, kun asialle oli vielä jotain tehtävissä. Aikaa ei kuitenkaan haluttu antaa. Tapausta ei haluttu uudelleen käsitellä.

Pirkon tapaus toi esiin nykyisen eläinsuojelulakimme puutteet. Erityisesti se jättää varaa laajoille tulkinnoille. Maa- ja metsätalousministeriössä on parhaillaan meneillään eläinsuojelulain kokonaisuudistus. Nyt toivonkin, että Pirkon puolesta taistelleet tuovat epäkohdan esiin lainvalmistelijoille sekä sidosryhmille. Voimme edelleen vaikuttaa siihen, että uuden lain astuessa voimaan, on luonnonvaraisillakin eläimillä oikeus uuteen mahdollisuuteen.

 

Emine Ehrström

Vaasan kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Kasvatus- ja opetuslautakunnan kokous 6.9.2017

Ensimmäinen kasvatus- ja opetuslautakunnan kokous oli 6.9.2017. Meillä oli hyvä henki läpi kokouksen ja useita puheenvuoroja. Erityisesti palvelusetelijärjestelmään liittyvä sääntökirja sai keskustelua aikaiseksi. Tätä olin toivonutkin tapahtuvan.

Ennen lautakunnan kokousta olin ollut yhdenvertaisuusvaltuutettuun sekä kuntaliittoon yhteydessä muutamasta sääntökirjan sisällöstä. Lopuksi lähetin vielä kaikille lautakunnan jäsenille yhteenvedon saamistani vastauksista sekä muita minua pohdituttavia asioita sekä ristiriitoja, joita sääntökirjassa ilmeni. Liitän tekemäni yhteenvedon tämän kirjoituksen loppuun.

Opin ensimmäisestä lautakunnan kokouksesta sen, että hyvä ja johdonmukainen valmistelu ja valmistautuminen ennen kokousta tuo tulosta. Eräs lautakunnan jäsen ehdotti sääntökirjan kohdan käsittelyn lopussa, että virkamiestyöryhmään lisättäisiin lautakunnan jäseniä. Ko. henkilö ehdotti lautakunnan puheenjohtajaa sekä ruotsin- ja suomenkielisen jaostojen puheenjohtajia sekä minua. Olin positiivisesti yllättynyt ja iloinen siitä luottamuksesta mitä toisen puolueen edustaja minulle antoi tällä ehdotuksella. Ehdotus sai hyväksynnän lautakunnan jäsenistöltä ja näin jatkossa me neljä olemme mukana tekemässä palvelusetelijärjestelmään liittyvää sääntökirjaa virkamiesten kanssa. Todella loistavaa, siis todella loistavaa. En voi sanoin kuvailla. Enää emme voi vaikuttaa siihen, että ottaako kunta palvelusetelijärjestelmän käytöön vai ei. Kaupunginhallitus teki tästä päätöksen 12.6 että Vaasan kaupunki ottaa palvelusetelijärjestelmän käyttöön. Nyt voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä tuo käytännössä tulee tarkoittamaan. Ainakin voimme vaikuttaa siltä osin,  mitä laki antaa myöten.

Tässä vielä lupaamani ote tekemästäni yhteenvedosta:

Hei ja tiedoksi! Olen käynyt palvelusetelijärjestelmää koskevaa sääntökirjan luonnosta läpi. Useamman epäselvyyden vuoksi soitin Helsinkiin yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon sekä kuntaliittoon, nostan tässä näistä keskusteluista nousseet asiat myös teille esiin tueksi keskiviikon lautakuntakokousta varten, joista toivottavasti voimme tuolloin keskustella lisää. Lisäksi myös muita tekemiäni havaintoja omien pohdintojenne tueksi.

"Sääntökirja on laadittu Vaasan kaupungin menettelytapaohjeeksi varhaiskasvatuksen palveluseteliin." Kuntaliiton mukaan tämän asiakirjan tulee olla myös keskeinen ohjausväline mm. kunnan ja yksityisen palvelujärjestäjän välillä. Näin keskeisten sidosryhmien kuuleminen ja osallistaminen on tärkeää! Dokumentista tulee ilmetä kaikki keskeiset asiat ja sovitut käytänteet. Nythän tässä luonnoksessa ei ole huomioitu esimerkiksi mahdollisia riskitekijöitä. Siinä ei ole myöskään huomioita sitä, miten esimerkiksi toimitaan, jos yksityinen palveluntarjoaja lopettaa toimintansa tms. Tämä aspekti tulisi jo tässä sääntökirjassa ottaa huomioon ettei tehdä päättömiä ratkaisuja lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

Kohdat "Asiakas tekee päätöksen varhaiskasvatusmuodon ja paikan valinnasta ja se pyritään mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan. " versus "Palvelujen tuottaja valitsee asiakkaansa oman tilanteensa mukaan." Nämä ovat ristiriidassa. Olin jälkimmäisestä lauseesta yhteydessä myös yhdenvertaisuusvaltuutetun suuntaan ja sieltä sanoivat, että tässä on pädettävä kuitenkin yhdenvertaisuuslain velvoitteet. Eli kun tämä dokumentti toimii ohjausvälineenä, on siihen suotavaa kirjata millä perusteella palvelun tuottaja voi valita asiakkaansa (jos tähän käytäntöön siis päädytään). Lisäten vielä kuntaliiton huomiot asiaan, sanoivat he, että useimmat kunnat haluavat pitää oikeuden itsellään ohjauksessa. Tästä toivoisin käytävän keskustelua lautakunnassa ja toivonkin, että kunta pitää ohjauksen itsellään eikä päätäntävaltaa anneta yksityiselle tuottajalle. Näin edistämme yhdenvertaisuuden toteutumista emmekä eriarvoistavaa palvelumallia. 

"Mikäli hoitopaikan hinta on korkeampi kuin palvelusetelin arvo, perii palveluntuottaja tämän erotuksen asiakasmaksuna asiakkaalta.- - Palvelusetelin arvoa määrättäessä ei oteta huomioon palveluja, jotka asiakas ostaa oma-aloitteisesti palveluntuottajalta. Palveluseteli ei kata kuluja, mikälivarhaiskasvatuspalvelun tuottaja kerää maksua asiakkailtaan esim. retkikulujen kattamiseksi.- - "Jos palvelujen tuottajalla on omaa maksullista varhaiskasvatuspalvelun lisäarvoa tuottavaa palvelua, asiakas maksaa kyseisen lisäpalvelun hinnan itse. Lisäpalvelun on oltava vapaaehtoista, eikä se saa syrjiä asiakkaita tai asettaa heitä eriarvoiseen asemaan." Tämä asetelma on jo lähtökohdiltaan eriarvoistava. Jos palveluntuottaja saa valita asiakkaansa, ottavat he luonnollisesti heitä, jotka ostavat enemmän palveluja.

"Mikäli palvelusetelin hintaan on indeksikorotuksen lisäksi tehtävä muutoksia (esim. palvelun tarpeiden muuttumisen takia) käydään niistä kunnan ja palveluntuottajien kanssa erilliset neuvottelut ja muutokset tulevat voimaan yleisen osan kohdan 15 mukaan." Lautakunnan rooli?
" Palveluseteli myönnetään jokaiselle kuukaudelle, jolloin lapsi on asiakassuhteessa palvelujen tuottajaan.Kaupunki suosittelee, että palveluntuottaja perii asiakasmaksut enintään 11 kuukaudelta vuodessa. Mikäli palveluntuottaja perii asiakasmaksun perustellustasyystä 12 kuukaudelta, palveluntuottajan tulee huolehtia siitä, että varhaiskasvatusta on saatavana tarvetta vastaavasti ympärivuotisesti. " Miten maksupolitiikka toimii esimerkiksi kesäkuukausina? Tässä vielä ote Vaasan kaupungin nykyisestä järjestelmästä: "Varhaiskasvatuksessa on vuodesta 2003 alkaen noudatettu käytäntöä, jonka mukaan vaasalaiset perheet voivat saada kaksi maksutonta kuukautta, jos lapsi on poissa päivähoidosta sekä kesä- että heinäkuun kokonaisuudessaan. Käytäntö on toistaiseksi voimassa oleva (VAPEOPLA 3.9.2008 § 41). Poissaolon aikaa on laajennettu kesällä 2010 koskemaan myös elokuuta, ajalla 1.-15.8. (VAPEOPLA17.2.2010 § 15). Mikäli huoltajat tekevät sopimuksen elokuun alun poissaolosta, puolittuu elokuun päivähoitolasku. Elokuun alun poissaolon on lautakunta päättänyt toistaiseksi voimassaolevaksi käytännöksi (VAPEOPLA 16.6.2010 § 41)."

" Päiväkodissa tulee hoito- ja kasvatustehtävissä olla vähintään yksi henkilö, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen(804/92) 4 tai 5 §:ssä säädetty ammatillinen kelpoisuus, enintään kahdeksaa kokopäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. " Aikaisemmin ilmoitettu, että Vaasan kaupungissa noudatetaan periaatetta 2 henkilöä / 8 kolme vuotta täyttänyttä lasta. Tähän kirjattava 2 henkilöä / 8 lasta.
Tulosidonnaisen palvelusetelin arvoa tai palvelusetelin arvon korottamista koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.Asiakas saa tehdä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista kirjallisen oikaisu-vaatimuksen asianomaisen palvelun järjestämisestä vastaavalle kunnan toimielimelle.
Hallintolain pykälä 49 c § (11.6.2010/581) sanotaan kuitenkin näin: Oikaisuvaatimusaika.Oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Jos oikaisuvaatimusta ei ole tehty määräajassa, oikaisuvaatimus jätetään tutkimatta.

Terveisin, Emine Ehrström (vihr.)

Valtuustoaloite: Eläinsuojelulain velvoitteet kuntoon Vaasassa

Jätin uuden valtuuston toisessa kokouksessa 4.9.2017 ensimmäisen valtuustoaloitteeni. Tässä siitä kopio:

Valtuustoaloite 4.9.2017

Eläinsuojelulain velvoitteet kuntoon Vaasassa.

Kunnilla on lain mukaan velvollisuus huolehtia irrallaan tavattujen kissojen, koirien ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten hoidosta 15 päivän ajan. Vaasan kodittomien kissojen ystävät ry:lle tulee iso osa löytökissoja koskevista yhteydenotoista, jolloin kissoista huolehtiminen ja niistä koituvat kustannukset jäävät vapaaehtoistoimijoiden vastuulle Vaasassa.

Täten esitämmekin, että kaupunki ottaa vastuuta kodittomista kissoista ja huolehtii paikallisesti eläinsuojelutyön toteuttamisesta tukien kissatalon toimintaa kartoittamalla ja esittämällä uudet tilat Palosaaren Levoninkadulla sijaitsevalle kissatalolle.

Vaasan kodittomien kissojen ystävät ry:n perustamassa kissatalossa on tehty vakiintunutta, pitkäjänteistä ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa eläinsuojelutyötä jo 21 vuoden ajan Vaasassa. Yhdistys toimii tällä hetkellä vuokralaisena kahdessa kiinteistössä: Palosaarella (Levoninkatu 35, Vaasan kaupunki) ja Korkeamäellä (Karhuntie 1, yksityinen).

Levoninkadun kiinteistön uhat ja haitat: Talon yleiskunnon ja rapistumisen aiheuttamat vaaratekijät, lämmitysjärjestelmässä ei toimintavarmuutta, mahdolliset kosteusvauriot, tilojen niukkuus (80m2) ja kaksikerroksisuus esteenä toiminnan sujuvuudelle

Levoninkadun kiinteistön edut: Sijainti, piha ja varastotilat.

Tilastojen (elokuu 2017) mukaan Levoninkadulla sijaitsevassa kissatalossa asuu n. 100 löytökissaa ja Karhuntiellä n. 30 löytökissaa. Lisäksi väliaikaisessa kotihoidossa perheissä on n. 35 löydettyä kissanpentua, joiden eläinlääkärikustannuksista vastaa yhdistys. Arviolta yhdistykselle tulee vuosittain 300 kissaa, joista suurin osa on luonnosta löydettyjä kodittomia kissoja. Vuonna 2016 yhdistyksen kautta löysi 260 kissaa uuden kodin. Kaikki kissatalon kissat rokotetaan, madotetaan, sirutetaan ja steriloidaan/kastroidaan yhdistyksen toimesta. Yhdistyksen toimintaan kuuluu myös vapaana liikkuvien kissojen loukuttaminen sekä kuntalaisten neuvonta sekä valistustyö. Vuonna 2016 yhdistyksen saama taloudellinen tuki Vaasan kaupungilta oli Vaasan Teknisen lautakunnan myöntämä 1500€ kerta-avustus.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton mukaan villiintyneiden kissalaumojen määrä on viime vuosina kasvanut Suomessa. Pitkäjänteinen eläinsuojelutyö eli kissojen loukuttaminen, leikkauttaminen ja siruttaminen ovat tehokkain tapa vähentää kissapopulaatioiden syntyä. Lisäksi tiedottaminen siitä, että kissan ei kuulu olla vapaana Suomen luonnossa on keskeistä ennaltaehkäisevässä eläinsuojelutyössä.

Esitämme, että Vaasan kaupunki kartoittaa ja neuvottelee Vaasan kissatalolle turvalliset ja toimivat tilat keskustan läheisyydestä Levoninkadun kissatalon tilalle. Esitämme myös uusiin  tiloihin vuokravapautta kuitenkin siten, että yhdistys maksaa sähkön ja veden kulutuksen mukaisesti.

Lähteitä

Eläinsuojelulaki 4.4.1996/247 pykälä 15

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247#a247-1996

PRH yhdistysnetti: Vaasan kodittomien kissojen ystävät ry

Rönkkö, Anitra (2017) Kissojen loukutus tuottaa tulosta. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton lehti Eläinten ystävät 2/2017 s.10-11

Suomessa hylätään 20 000 kissaa vuodessa. Pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti auttaisi vähentämään kissojen hylkäämistä. (7.7.2016)

www.vaasankissatalo.org

Emine Ehrström, vihr.