Talousarviokokous 18.11.2019 ja varhaiskasvatuksen puolesta

Talousarviokokouksessa oli ilo nähdä, että perusopetuksen tuntikehystä puolustettiin yli puoluerajojen ja sinne kohdistettiinkin 600 000 euroa lisää helpottamaan säästötarvetta. Vahvasti taas yritin pitää varhaiskasvatuksen puolia, jolle oltiin osoitettu 1,5 miljoonan euron säästövelvoite vuodelle 2020. Yhdessä valtuustokollegojen kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen, että lautakunnan sopiessa käyttösuunnitelmasta huomioidaan myös varhaiskasvastuksen tarpeet ja tuosta 600 000 eurosta voidaan kohdentaa sinnekin varoja. Toki olen hieman pettynyt kun varhaiskasvatukselle ei valtuustokokouksessa päästy yhteisymmärrykseen siitä, että jo kokouksessa oltaisiin osoitettu lisämäärärahoja, mutta asiaa helpottaa osittain tieto siitä, että varhaiskasvatuksen palveluverkossa ei ole kohteita mistä säästää enää. Näin ollen tiedän jo nyt, että muita toimenpiteitä tarvitaan. Palveluverkko on loppuun koluttu ja säästötoimenpiteitä etsitty. Esitys ei ole siis realistinen.

Tässä vielä puheeni:

302 Varhaiskasvatus, esitetään, että 44 958 000→ 45 458 000, eli nostetaan varhaiskasvatuksen budjettia 500 000 eurolla. Eli varhaiskasvatus säästäisi 1 050 100 vuonna 2020.
Perustelut: Varhaiskasvatuksella on lakisääteisiä mitoituksia suhteessa lapsimäärään, josta ei voi joustaa. Aluehallintovirasto puuttuisi tähän välittömästi. Päiväkotipaikkoja on nyt tarpeen mukaisesti, eikä yhtään enempää. Lain mukaan kunnan tulee tarjota varhaiskasvatusta, eli emme voi sulkea päiväkoteja säästöjenkään uhalla. Varhaiskasvatuksen puolella on myös tehty keväällä ja syksyllä merkittäviä uudistuksia aikaisempien säästöjen vuoksi ja kaikki ns. ylimääräiset toiminnot on joko lakkautettu tai supistettu minimiin. Sijaiskulut on saatu varhaiskasvatuksessa laskemaan merkittävästi uudistusten myötä. Myös hallinnossa on tehty uudelleenjärjestelyjä.

Huomioitavaa on, että vaikka lasten määrän arvellaan pysyvän nykytasolla, paineita lisäpaikkojen saamiselle tuo mm. subjektiivinen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen poistuminen 1.8.2020 alkaen. Tuolloin elokuussa ryhmäkoon pienentäminen myös astuu voimaan, eli suhdeluku kasvattajat/lapset palautuu tasolle yhden suhde seitsemään yli vuotiaiden lasten osalta. Meidän tulee siis palkata lisää hoitajia, jotta jokaisessa ryhmässä toteutuu uusi lakisääteinen mitoitus. Em. muutosten jälkeen uusien paikkojen tarve Vaasassa on 100-120, riippuen toki huoltajien tekemistä valinnoista varhaiskasvatustarpeen osalta. Vaikka valtionosuudet kattaisivat tulevat muutokset, tarkoittaa nykyinen talousarvioesitys edelleen sitä, että varhaiskasvatuksen budjetti pienenee 1,5 miljoonalla, mihin meillä ei ole varaa.

Fakta on siis se hyvät ystävät, että varhaiskasvatuksen ei ole mahdollista leikata sille ensi vuodelle osoitettua summaa palveluverkosta, tämä ei ole millään tavalla realistinen tavoite. Ainoa mahdollisuus on siis lomautus. Tämän vuoksi esitämme, että vähennämme ja kevennämme varhaiskasvatukselle osoitettua säästötavoitetta 500 000e. Näin ollen esitämme, että varhaiskasvatuksen ensi vuoden budjetti on 45 458 000e.

Kouluverkkoa kehitettävä Vaasassa

Mielestäni olisi tarpeen tarkastella entistä kriittisemmin kouluverkkoa ja luotuja lähikoulualueita Vaasassa.

Suomenkielisellä puolella ei ole muodostettu virallisia lähikoulualueita. Kenties tämä on perusteltua, sillä suomenkielisiä oppilaitoksia on kaupungissamme ruotsinkielisiä enemmän. Sijoitetaan lapsi mihin alueiden kouluista tahansa, pysyvät koulumatkat useimmiten kohtuullisina. Ruotsinkielisen perusopetuksen puolella näin ei kuitenkaan ole, sillä oppilaitoksia on vähemmän.

Perusopetuslain kuudennen pykälän mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.

Olen erityisen huolestunut ruotsinkielisten yläkoulujen tilanteesta ja lähikoulualuejaosta. Esimerkiksi Sundomissa on ruotsinkielinen alakoulu ja lähikoulualuejaon mukaisesti lähiyläkouluksi on nimetty Porvarinkadun koulu, mikä sijaitsee yli 10 kilometrin päässä. Maantieteellisesti lähempänä Sundomia on Vasa Övningsskolan.

Mielestäni on kyseenalaista, että lähikouluksi on nimetty sijainniltaan selvästi haasteellisempi yläkoulu, samalla kun suuri osa sundomilaisten lasten vanhempien työmatkoista kulkee keskustan läpi. Ehdottomasti luonnollisempi lähikoulu nuorille on Vasa Övningsskolan. Myös Sundomin busseista keskusteltiin paljon viime talvena ja siitä, miten ne ovat tupaten täynnä. Lähikoulualueita muokkaamalla saataisiin myös kuljetukseen sujuvuutta.

Jos Sundomin alakoulusta yläasteelle siirtyvä valitseekin yläkoulukseen Vasa Övningsskolanin, evätään tältä oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen. Tämä siitä huolimatta, että koulumatka on reippaasti yli perusopetuslaissa määritetyn viiden kilometrin rajan ja näin oppilaalla pitäisi olla oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Tätä perustellaan sillä, että kyseinen oppilaitos ei ole lähikouluksi osoitettu yläkoulu ja tällöin muutokselle voidaan asettaa ehto, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Tässä vanhemmat joutuvatkin punnitsemaan, että laitetaanko lapsi maantieteellisesti merkittävästi lähempänä sijaitsevaan yläkouluun, jolloin joudutaan luopumaan maksuttomista koulukuljetuksista vai laitetaanko lapsi yhteisöllisyyttä tukien Porvarinkadun kouluun ystävien kanssa. Tilanne on sekä vanhemmille että lapsille ikävä.

Ymmärrän toki oppilasmäärien rajoitukset ynnä muut aluejakoihin vaikuttavat seikat, mutta mielestäni nykyinen epälooginen järjestely kiteyttää hyvin sen, että lähikoulualueen toimivuutta sekä yhteisöllisyyden edellytyksiä on priorisoitava entistä korkeammalle Vaasassa lasten ja nuorten toimijuuden ja hyvinvoinnin tukemiseksi.

Tuotantoeläintaloutta vastaan vai tuotantoeläintalouden eettisyyden puolella?

Jenni Haukiolle myönnettiin palkinto eläinten puolesta tehdystä työstä. Haukion kiitospuhe on saanut paljon kritiikkiä maatalousyrittäjiltä. Haukiolle toimitettiin kritiikkikirje maataloustoimijoiden puolelta, ja tämän on allekirjoittanut yli tuhat alan toimijaa. 
Haukion puheeseen tutustuneena koen mielenkiintoisena, että maatalousyrittäjät ovat tuohtuneita sen sisällöstä. Haukio ei puheessaan syyllistä maataloutta tai eläintuotantoa. Hän puhuu eettisyydestä tuotantoeläinten kasvatuksessa. Voimme valinnoillamme päättää  esimerkiksi siitä, millaista tuotantoeläintaloutta tuemme. Onko kasvatuksessa huomioitu eläinten hyvinvointi? Tämän punnitseminen ostosvalinnoissa väistämättä vaikuttaa markkinoiden kehittymiseen ja siihen, että tuotantoeläintalous kehittyisi entistä eettisemmäksi ja eläinten hyvinvointia tukevaksi.

Se, että osa tuotantoeläintiloista ovat tästä sanomasta tuohtuneita kertoo mielestäni enemmän heidän asenteistaan. Tämä on valitettavaa. Mielestäni tuotantoeläintilallisten reagoimistapa puheeseen kiteyttää hyvin sen, että toimenpiteille on tarvetta. Haukio osui siis asian ytimeen ja siitä kaikki kunnia ja tuki hänelle.