Keskustelut kielistä ovat mielestäni mielenkiintoisia ja erityisesti kaksikielisyys on puhututtanut taas aiempaa enemmän mediassa. Osasta kommenteista innostuneena osasta tyrmistyneenä, päätin minäkin kertoa omat nykyiset ajatukseni kaksikielisyydestä ja monikielisyydestä.
Taustaa...
Mielestäni on tärkeää kertoa pohdintoihin vaikuttavia taustoittavia tekijöitä ja näin te lukijat saatte kokonaisvaltaisemman käsityksen siitä miksi olen sitä mieltä kuin olen.
Olen syntynyt Vaasassa. Nuoruudessani ainoa kosketuspinta ruotsin kieleen tai ruotsinkielisiin ikätovereihini oli suomenruotsalainen naapurini, Anna. Hän oli täysin kaksikielinen ja kävi ruotsinkielistä koulua. Kuljimme päivittäin yhdessä koirien kanssa kävelyllä ja puhuimme suomeksi päivän tapahtumista. Aloitin ruotsin kielen opiskelun alakoulun kolmannella luokalla, mutta sen anti ei ollut riittävä, että olisin kyennyt käymään arjen keskusteluja ruotsiksi. Muihin suomenruotsalaisiin tutustuin ainoastaan Annan kaverisynttäreillä.
Olen puoliksi turkkilainen; isäni on kotoisin Turkista ja äitini on suomalainen. Olen siis kahden kulttuurin kasvatti. En voi kuitenkaan sanoa eläneeni täysin kaksikielisessä perheessä, sillä isäni on puhunut minulle aina suomea. Sen sijaan äitini on oppinut turkin kielen työskennellessään Turkissa ja näin vanhempani puhuvat usein keskenään turkkia mutta perheemme yhteinen kieli on suomi.
Tapasin nykyisen aviomieheni 2009 Vaasassa. Alku ei ollut kovin helppo, sillä meiltä puuttui yhteinen kieli. Mieheni ei osannut suomea ja minä en osannut ruotsia. Molemmat olimme kuitenkin asuneet koko ikämme Vaasassa silti molempien kotimaisten kielten osaaminen uupui meiltä molemmilta. Nykyään perheemme on kaksikielinen ja käytämme molemmat sekä suomen että ruotsin kieltä. Lisäksi poikamme virallinen äidinkieli on ruotsi. Minä puhun pojalle suomea, mieheni ruotsia ja isäni turkkia.
ja sitten pohdintaa...
Olen lukenut useita keskusteluja, joissa kysytään tai todetaan, että "Vaasassa ei pärjää suomeksi, Vaasassa täytyy osata ruotsia". Ihmiset kinastelevat keskenään. Osa on sitä mieltä, että Vaasassa pärjää hyvin yhdellä kotimaisella kielellä. Osa on sitä mieltä, että henkilön tulee osata molempia kotimaisia pärjätäkseen työmarkkinoilla. Osa puolustaa suomen kieltä ja vastustaa ruotsin kieltä. Osa puolustaa ruotsin kieltä ja vastustaa suomen kieltä.
Saanen sanoa, että tällaisilla vastakkainasetteluilla ei päästä pitkälle. Mielestäni on aiheellista todeta kaikille kinastelijoille, että Vaasa on kaksikielinen. Kinastelu on turhaa. Täälä pärjätäkseen tulee osata molempia kotimaisia kieliä koska olemme virallisesti kaksikielinen kaupunki. Mielestäni keskusteluissa ei tulisi olla kyse siitä mikä kieli saa vahvimman aseman kaupungissamme vaan kaiken lähtökohtana tulisi olla yhdenvertaisuus ja kaksikielisyys. Miten kaksikielisyys näyttäytyy kaupungissamme ja miten voimme edistää sen toteutumista?
Kaikkien kielelliset oikeudet toteutuvat kun asetamme tavoitteeksemme kaupungin kaksikielisyyden.
Se, mitä olen jo pidemmän aikaa pohtinut on se, että miten Vaasan kaupungin palvelumalli ja organisaatiorakenne tukevat kaksikielisyyden toteutumista ja toteuttamista? Kuten olen taustoittanut, nuorena minulla ei ollut monia kohtaamisia suomenruotsalaisten nuorten kanssa. Koulut olivat erillään toisistaan, tapahtumat olivat erillään toisistaan jne. Ihmettelen myös kuulemaani, että esimerkiksi ruotsinkielisessä koulussa eivät kaksikieliset lapset saisi välitunnilla puhua suomea - koska kaikki eivät ymmärrä suomea. Oudoksun todella sitä, että edelleen puhuessamme kaupungin kaksikielisyydestä, ei kuitenkaan tueta kuntalaisten kaksikielisyyden omaksumista jo pienestä pitäen vaan harjoitamme kieliryhmien eriyttämistä.
Jos lähtökohtana on se, että kaikki palvelut eriytetään kieliryhmittäin ei saavuta aitoja ihmisten välisiä kohtaamisia yli kielirajojen. Olenkin entistä enemmän sitä mieltä, että suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen yhdistäminen olisi ennen kaikkea hyvä asia Vaasan kaksikielisyyden edistämiseksi ja kuntalaisten kaksikielisyyden tukemiseksi. Peruskoulun kielten opetus ei ole riittävää, sillä niistä puuttuu välitön ja aito konteksti harjoittaa kieltä. Miten Vaasa kukoistaisikaan kaksikielisyydellään kun vaasalaislapset ja -nuoret saisivat automaattisesti kaksi kotimaistakieltä käyttöönsä.
Kieli on avain kulttuurin ymmärtämiselle. Tämän olen oppinut oman taustani kautta. Kieli on merkittävässä asemassa kun pyritään ymmärtämään sosiaalista ympäristöä ja kulttuurien sisältämiä merkityksiä. Kaksikielisyyden rinnalla Vaasassa kulkee rinnan kaksi eri kulttuuria. Nykyään olen siinä onnellisessa asemassa, että saan olla osa sekä suomenkielisten kulttuuria sekä suomenruotsalaisten kulttuuria. Tätä on vahvasti tukenut kielellinen osaamiseni ja sosiaaliset kontaktit. Myös nykyinen elämäni entistä monikulttuurisemmassa perheessäni on vaikuttanut näkemykseeni, että kieliryhmien yhteensaattaminen edistäisi myös yhteenkuuluvuuden tunnetta kokonaisvaltaisesti Vaasassa. Ei olisi enää jyrkkiä rajapintoja meidän ja niiden välillä.
Kaksikieliset henkilöt ovat parhaimmassa asemassa Vaasan työmarkkinoilla. On kuitenkin ikävä todeta, että kaikien perhetausta ei mahdollista kaksikielisyyden oppimista sellaisenaan. Kuten aiemmin todettu, myöskään koulujen oppitunnit eivät ole riittävät kaksikielisyyden saavuttamiselle. Koulut ovat osa kaikkien lasten ja nuorten arkea, joten mikä parempi tapa olisi kohdata kaksikielinen Vaasa kuin perusopetuksessa? Oppitunnit olisivat jaettu äidinkielen mukaan mutta välitunnit tarjoaisivat välittömiä monikielisiä kohtaamisia.
Vaasan kaupungin strategian toimenpiteisiin liitettiin kohta kaksikielisyyden tukemisesta ja kielistrategian luomisesta. Toivonkin, että viranhaltijat strategiaa kirjatessaan pohtivat kaksikielisyyden tukemista Vaasassa aivan uudesta näkökulmasta ja lähtökohdasta. Kaupungin työntekijöiden molempien kotimaisten kielten hallintaa tulee tukea ja osaamista kehittää.
Vaasan on mahdollista olla edelläkävijä kaksikielisenä kaupunkina mutta se edellyttää asennemuutosta, rakenteellisia innovaatioita sekä yhteistä poliittista tahtotilaa.
