Meistä varmasti jokainen on sortunut jossakin tilanteessa toteamaan ”pojat on poikia”. Nyt on kuitenkin aika suunnata katseemme tilastoihin ja ottaa tutkimustulokset vakavissamme: syrjäytyneistä 15-29-vuotiaista noin kaksi kolmasosaa on nuoria miehiä. Poikien haasteet voidaan havaita jo varhaisessa iässä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot ovat kasvaneet. Pojat alisuoriutuvat peruskoulussa ja heidän yleinen osaamisensa on heikentynyt.
Yhdeksi keskeiseksi huolenaiheeksi on noussut poikien yksinäisyys. Suomen mielenterveysseuran mukaan joka viides lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Yksinäisyys alentaa itseluottamusta ja lisää riskiä mm. tunne-elämän ongelmiin. Lapsuudessa koettu pitkäaikainen yksinäisyys jatkuu usein myös nuoruudessa. Tämä on suuri syrjäytymisriski.
Pojat tarvitsevat kannustusta ja kuuntelua. Tunteet ja pelot täytyy kyetä sanoittamaan ja unelmista täytyy voida uskaltaa puhua. Mielekäs vapaa-ajantoiminta on tärkeää niin koulun käynnin tukemiselle kuin ystävien saamiselle.
Pyrkimys varhaiseen puuttumiseen on kannatettavaa. Tämän rinnalla on huolehdittava siitä, että syrjäytymisen kierteestä on mahdollisuus päästä pois jokaisessa elämänvaiheessa iästä riippumatta.
Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää, joka vaikeuttaa asian todellista mittaamista. Tilastojen avulla voidaan kuitenkin tehdä joitakin toteamia ja kuvata erilaisia huono-osaisuuden tiloja ja riskitekijöiden kasaantumisia. Selvää on, että matala koulutus, pitkäaikainen työttömyys, toimeentulo-ongelmat, elämänhallintaan liittyvät ongelmat, sosiaalisten suhteiden vähyys sekä osallisuuden heikentyminen ovat merkittäviä syrjäytymisen riskitekijöitä. Syrjäytymisellä on yhteys myös mielenterveysongelmiin.
On oletettavaa, että mitä pidemmän aikaa henkilö on syrjäytynyt, sitä pienemmäksi esimerkiksi koulutuksen suorittamisen todennäköisyys muuttuu. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että palvelut eivät kohtaa niiden nuorten tarpeita, joilla on alentunut toimintakyky ja jotka eivät siten ole työ- tai opiskelukykyisiä.
Olen seurannut liian monen huonovointisen miespuolisen henkilön oireilua ja kamppailua. Olen kuullut liian monen ikäluokkaani kuuluvan miespuolisen henkilön liian aikaisesta poismenosta.
Pienen pojan äitinä olen huolestunut nykyisestä poikien ja miesten heitteillejätöstä. Minkälainen tulevaisuus pojallani on edessään? Minkälaisen tien hän itselleen valitsee tai minkälaisen tien yhteiskunta hänelle suo? Uskaltaako hän tarvitessaan hakea apua ajoissa tai saako hän apua sitä pyytäessään?
Emme tarvitse enempää kohtalokkaita seuraamuksia huomioidaksemme poikien ja miesten hädän sekä antaaksemme oman panostuksemme poikien ja miesten hyvinvoinnin tukemiselle ja osallisuuden edistämiselle.
Olen jättänyt valtuustoaloitteen, jotta Vaasan kaupungissa nimettäisiin taho, joka kartoittaisi poikien ja miesten hyvinvoinnin tilaa ja palveluiden riittävyyttä sekä ryhtyisi asiassa kehittämistoimiin.
Positiivisia erityistoimia tulee kehittää poikien ja miesten erityistarpeiden huomioimisella ja kohdistettujen palveluiden rakentamisella, joka lopulta tukee tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista eri sukupuolten välillä. Miesten aseman parantaminen edellyttää sukupuolinäkökulman valtavirtais-tamista sekä miesnäkökulmien nykyistä parempaa huomioon ottamista. Painopiste on oltava ennaltaehkäisevässä työssä mutta nykyinen tilanne vaatii jo rinnalle korjaavia toimenpiteitä.
Kaikille on turvattava mahdollisuus päästä eteenpäin elämässä - jokaisessa elämänvaiheessa.
