Kehittäminen ja kehittyminen on mahdotonta niin kauan kun asetamme kieliryhmät vastakkain. Vastakkainasettelulla emme pääse eteenpäin ydinkysymyksessä: miten vahvistamme Vaasan seutua? Vaasan ja Mustasaaren fuusioituminen on yksi keskeinen tapa vahvistaa aluettamme.
Vasabladetissa julkaistiin 6.1.2019 mielipidekirjoitus aiheella folkomröstningen måste genomföras. Toki vastaavia mielipidekirjoituksia on ollut lukuisia jo pidemmän aikaa.
Kirjoituksissa paneudutaan usein siihen, miten ruotsinkieli vaarautuu mahdollisen fuusioitumisen myötä. Pidän yleisesti ikävänä tapana jaotella ihmisiä. Fuusioitumiskeskustelussa ihmisten jaottelu tapahtuu usein äidinkielen kautta. Riippumatta siitä, että Vaasassa ruotsia äidinkieltä puhuvat ovat vähemmistöä toisin kuin Mustasaaressa, huolehditaan Vaasassa kiitettävästi ruotsinkielisyyden toteutumisesta palveluissa ja päätöksenteossa.
Pidän vääristyneenä käsityksenä myös sitä, että ainoastaan RKP ajaisi ruotsinkielisten kielioikeuksien toteutumista. Voin hyvin mielin todeta, että Vaasan päättäjissä yli puoluerajojen on yhteinen tahtotila kielellisten oikeuksien toteutumisesta kaikille kieliryhmille. Näkemystäni tukee myös valtuustossa läpimennyt esitys kaksikielisyyttä käsittelevän strategian luomisesta Vaasalle.
Vaasassa ei kuntaliitoskeskusteluissa kenties tuoda niin vahvasti esille ruotsinkielen mahdollista heikentyvää asemaa. Katsonkin, että tämä perustuu siihen, että meille on itsestäänselvyys, että alueen kaksikielisyydestä huolehditaan ja jatkossa sitä entisestään suunnitelmallisesti vahvistetaan mm. luomalla parempia edellytyksiä kuntalaisten molempien kotimaisten kielten hallintaan.
Positiivisuuden kautta saamme vaikuttavia tuloksia ja edistämme hyvien väestösuhteiden kehittymistä yli kielirajojen.
Alueella asuu paljon kaksikielisiä perheitä, joissa toinen vanhemmista on suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen äidinkieleltään. Lapsista tulee kaksikielisiä ja siten molempien kieliryhmien ja yhteisöjen jäseniä. Jatkuvalla kieliryhmien vastakkainasettelulla me vaikutamme negatiivisesti kaksikielisiin kuntalaisiin kun ilmapiiri asettaa heidät valitsemaan yhden ylitse toisen. Meillä ei ole varaa vastakkainasettelulle, se ei tuo meille sitä tavoittelemaamme kehityssuuntaa, eli yhdessätoimimisen kulttuuria.
Toistaen itseäni, keskusteluyhteyttä ei edistä kahden kieliryhmän jaottelu. Panostetaan kaksikielisyyden kehittämiseen ja edistämiseen.
